Mitä tapahtuu MiniSATS:issa?

MiniSATS-lastenhoito on tärkeä osa SATSin palveluvalikoimaa. MiniSATS tukee SATSin missiota auttaa yhä useampaa liikkumaan säännöllisesti. Selvitetäänpä hieman mitä siellä tehdään…

Kuka olet? Tuuli Yli-Jaskari ja työskentelen lastenhoitajana ja asiakaspalvelijana SATS Iso Omenassa
Mitä teit tänään MiniSatsissa? Aluksi väritimme, sitten pelattiin Wii-pelia. Lapset keksivät muutaman oman leikin ja katsoin vieressä, jotta kaikki toimii hyvin. Paljon myös jutellaan lasten kanssa.
Mitkä ovat mielestäsi lasten lempileikkejä? Majanrakennus ja piilonen on suosittuja. Lapset pitävät myös Nintendo Wiistä. Nintendo Wiin kanssa lapset liikkuvat koko ajan, mikä on tarkoituksenmukaista.
Mikä työssäsi on mukavinta? Tapaa tosi erilaisia lapsia. On mukavaa huomata miten samanikäiset lapset pitävät erilaisista asioista. On palkitsevaa huomata, kun saa kaikki viihtymään.

Kuka olet? Kati Jokio
Miten treenit sujuivat tänään? Olin Combatissa ja toin Emman MiniSatsiin treenin ajaksi hoitoon.
Miltä sitä sinusta tuntuu jättää lapsi hoitoon? Jätän luottavaisin mielin ja lapset tykkää mennä sinne.
Mitkä ovat mielestäsi lasten lempileikkejä? Ohjaajat keksivät paljon erilaisia leikkejä. Meidän lapsen lempileikki on ”mukileikki”, joka on niinkin yksinkertainen kun piilotetaan mukia ja etsitään sitä. Tilassa on hankala leikkiä piilosta, mutta esineellä se toimii. Lapset tykkäävät myös värittää kuvia ja kiipeillä MiniSATSissa.
Mikä on parasta MiniSATSissa? Hoidan itsekin lapsia ja olen usein hämmästynyt kuinka hyvin MiniSATSin hoitajat  aktiviteettejä ja etenkin eri ikäisille lapsille.

Kuka olet? Kasper
Minkä ikäinen olet? Täytän 4 vuotta heinäkuussa
Olit tänään leikkimässä MiniSatsissa, mitä teitte? Me pelattiin Lehmäpeliä ja väritin Batman-kuvan. Tänään sain ilmapallon mukaan.
Mikä on parasta MiniSatsissa? En tiiä. Tykkään autoleikeistä paljon.


SATS Iso Omenan MiniSats lastenhoito on avoinna 30.5.2011 alkaen seuraavasti:

ma 9.15-12.15
ma 15.15-20.15
ti 16.45.20.15
ke 15.45-19.45
to 9.15-12.15
to 16.15-20.15
pe 9.15-12.15
pe 15.45-19.30
la 9.15-13.15

Voit varata paikan lapsellesi sähköpostitse isoomenaasiakaspalvelu@sats.com tai puhelimitse 010 309 9300. Otamme turvallisuussyistä lapsia vastaan maksimissaan 10 lasta hoitajaa kohti ja alle 2-vuotiaat laskemme kahtena lapsena. Ajanvarauksia otetaan maksimissaan kuudelle lapselle hoitovuoroon ja yksi vanhempi voi varata paikkoja kaksi kertaa viikossa kahdelle lapselle kerrallaan. Lapsen ollessa itkuinen tai käyttäytyvän huonosti hoitajamme tulevat hakemaan huoltajan tunnilta tai salilta rauhoittamaan tilannetta.

Tervetuloa SATS Iso Omenaan, sekä isot että pienet treenaajat!

Laiskottelua luvan kanssa

Minulla oli ennakkoluuloja kun aloitin venyttelytuntien pitämisen Sats Iso Omenassa. Omassa elämässäni olen oppinut, miten hyvä asia syvävenyttely on, mutta ajattelin, että tavallinen tallaaja kyllästyy siihen jo alkuunsa. Siksi olikin hieno yllätys, että jumpparit ovat löytäneet tunnilleni ja olen saanut niin hyvää palautetta.

Syvävenyttely tarkoittaa n 2-3 minuutin mittaisia venytyksiä. Jotta näin kauan voisi turvallisesti venytellä, täytyy venyttelyasentojen olla niin miellyttäviä ja mukavia, että siinä voi helposti olla sen muutaman minuutin. On innostavaa keksiä leppoisia venyttelyasentoja, sellaisia, missä ei tarvitse tehdä mitään. Lähtökohtani onkin se, että venyttelyasennon tulee olla niin rento, että siihen voisi nukahtaa. Tätä olen testannut myös käytännössä :) Ainoa haaste on, että jos nukahtaa toispuoleiseen venytykseen, niin mistä tietää kuinka kauan pitäisi venytellä toista puolta, että olis suunnilleen saman verran...?

Pitkät, jopa 20min venytykset ovat turvallisia kun ne tehdään riittävän kevyesti, rennosti ja lempeästi. Kehoa pitää kuunnella kokoajan. Jos tuntuu, ettei mitenkään pysty rentoutumaan eikä tosiaankaan nukahtamaan, tulee venytellä kevyemmin, eli tulla poispäin venytyksestä. Venytyksen alussa voi tarkistaa venytystuntuman menemällä lähemmäksi äärirajaa, mutta kun tuntuma on löytynyt, on syytä palata mukavuusalueelle jotta voi rentouttaa lihakset. Jos menee venytellessä vain äärirajalle lihas supistuu, sillä tavalla toimii lihaksen turvallisuusmekanismi. Eikä lihas tietenkään voi venyä ja supistua samaan aikaan. Ensin on löydettävä rentous (siihen menee yleensä se ensimmäinen minuutti) sillä vasta sen jälkeen lihas alkaa oikeasti venymään pituutta.

Ylemmässä kuvassa näet tavallisen perusvenytyksen takareisille. Nukahtaisitko sellaiseen asentoon? Tai jaksaisitko olla siinä kolme minuuttia...? Alla näet rennon laiskottelusovituksen. Vaikka selkä on pyöreä, se ei vähennä takareisien venymistä. Päinvastoin se lisää takareisien venytykseen myös selkävenytyksen. Tässä asennossa on mahdollista olla tosi rento, ja ehkä nukahtaisikin, ellei ohjaaja höpöttäisi niin paljon ;) Kun lautaa nostaa, myös kankeampi kaveri voi nojata lautaan.

Miten sitten jaksaa venytellä niin kauan? Venyttelyyn kannattaa asennoitua tyyliin, että ”no nyt saan hyvällä omatunnolla vain löhöillä ja laiskotella”, sillä siitähän siinä on kysymys! Pois kaikki suoritus ja jäykistely, tilalle elämästä nauttiminen ja rento passiivisuus. Mitä vähemmän ponnistelet ja mitä enemmän lötköttelet ja passivoidut, sen tehokkaampaa venyttely on. Ihan jees, vai mitä? ;)

Lisää mielenkiintoa pitkiin venytyksiin saa ajatustyöllä. Voi mielessään tunnustella venytettävää aluetta, ajatuksilla lämmittää sitä tai muuten vain miettiä missä alue tarkalleen menee ja voisiko se olla vielä laajempi jne. Lihaksen ajatteleminen rennoksi ja avautuvaksi monesti myös toteuttaa sitä samaa.

Itse tykkään liittää venytyksiin vielä helppoja hengitysharjoituksia. Lähtien siitä, että vain passiivisesti tarkkailee hengityksen kulkua ja sitä liikettä, mitä se kehossa tuottaa. Hengityksen tuottama liike tukee hämmästyttävän paljon venytystä. Hengitysliike aktivoi mukavasti myös kylkiluiden välisiä pieniä lihaksia. Näiden pikkulihasten miettiminen ja tunnusteleminen tukee myös monia selän, kylkien ja rinnan alueen venytyksiä.

Venytystunnilleni voi tulla kuka tahansa. Käytän apuvälineitä kuten lautaa, keppejä ja kuminauhoja, joten näillä saadaan paljon vaihtoehtoja ja apuja.

Tällaisia asioita puuhaillaan tiistaiaamupäivisin. Tervetuloa mukaan laiskottelemaan!

Terveisin,

Henrica Fagerlund
Ryhmäliikunnanohjaaja

Juoksuraportti: Helsinki City Run 2011

Löin lauantaina 7.5.2011 vetoa. Veto koski Helsinki City Run:ia, eli vuosittain järjestettävää puolimaratonia, jonka olin päättänyt juosta läpi ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ehdin valmistautua maratonille juoksemalla viisi lenkkiä. ..koko vuonna..

Niille jotka eivät minua kuvasta tai muista yhteyksistä tunnista, nimeni on siis Elina Kangas. Toimin personal trainerina ja ryhmäliikunnanohjaajana Ison Omenan SATS Kuntokeskuksessa. Jumppatunteja on takana satoja, ellei tuhansia.  Juoksua… noh, jonkin verran vähemmän.

Ilmoittauduini HCR:lle maaliskuussa GoExpo –messuilla, ja vakaa aikomukseni oli valmistautua koitokseen hyvällä ja suunnitelmallisella harjoittelulla. Mutta kuten hyville ja suunnitelmallisille harjoitusohjelmille usein käy, se jäi suunnitelman tasolle. Kun harjoitusohjelmassa luki ”kevyt viikko – peruskestävyys”, todellisuudessa vedin 10 tuntia jumppaa vauhti- tai maksimikestävyyalueella ja päälle vielä muutamat kahvakuulatreenit asiakkaiden kanssa. Se siis siitä kevyestä viikosta, tai juoksutreeneistä ylipäänsä.

Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että ohjaamani ryhmäliikuntatunnit olivat (ja ovat edelleen) erittäin hyvin juoksuharjoittelua tukevia. Esimerkiksi SATS Powerstep sekä SATS Energy kehittävät kumpikin tehokkaasti hapenottokykyä, ponnistusvoimaa sekä alaraajojen lihaksistoa. Lisäksi Bodybalance-tunti parantaa liikkuvuutta, tasapainoa ja kehonhallintaa. Niinpä uskoin ja toivoin selviäväni puolimaratonista, vaikka itse juokseminen jäikin harmittavan vähälle. Heittäydyin lopulta jopa niin itsevarmaksi, että ilmoitin tavoiteajaksi 1h 50min.

Kun lauantaipäivä 7.5.2011 koitti, ei tavoiteaikaani uskonut enää kukaan muu kuin meikäläinen. Pohjanmaalta kannustamaan saapuneet vanhempani ennustivat, että en selviä edes maaliin asti. Rakas avomieheni puolestaan totesi, että jalat kramppaavat 5 kilometrin kohdalla, ja homma on siinä. ”Tukijoukot” olivat sitä mieltä että viiden juoksulenkin perusteella ei voi selvitä puolimaratonista. Itse olin erimieltä.

Löin siis vetoa kolmen eri henkilön kanssa: äidin kanssa siitä, että pääsen maaliin asti. Isän kanssa siitä että juoksen alle kahden tunnin, ja avomiehen kanssa löin vetoa että loppuaika on alle 1h 50min. Potissa oli yhteensä 70€. Saman verran kuin maksoin HCR:lle osallistumisesta. Nyt olisi paras juosta kovaa, jotta ei kävisi juoksuharrastus liian kalliiksi.

Ankaran itseluottamuksen ja pohjalaisen sisun voimin starttasin siis lähtöviivaalta lauantaina, yhdessä melkein 13 000 muun juoksijan kanssa. Virallinen tavoite oli alittaa 1:50:00:n tavoiteaika, epävirallinen tavoite oli juosta yksinkertaisesti niin kovaa kuin kintuista lähtee.

Ja minähän juoksin.

Luojan kiitos apunani oli Garminin Forerunner rannetietokone, joka mittasi ajan, matkan ja juoksuvauhdin GPS:n avulla. Ilman sitä en olisi pystynyt ylläpitämään tasaista juoksuvauhtia koko matkaa. Sen verran alkoivat reidet ja pohkeet hapottamaan 15 kilometrin jälkeen. Voisi jopa sanoa, että loppuaikani oli 90% Garminin ansiota. Se toimi erinomaisena psykologisena tsempparina juoksun aikana. Ja totuushan on, että puolimaratosta ja täysmaratonista selviytyminen vaatii vähintään yhtä paljon henkistä kanttia kuin fyysistä kuntoa.

Mikä oli siis lopputulos?

Vastaus: 1:44:44 = voitto ja täystyrmäys.

Hurraa SATS Powerstep, Energy, Bodybalance ja Zumba! Hurraa Garmin! Hurraa loistava aurinkoinen keli lauantaina! Ja hurraa kaikki ne 13 000 iloista juoksijaa jotka selvisivät hienosti maaliin!

Tästä lähdetään jatkamaan matkaa kohti täysmaratonia. Mukaan saa lähteä!